tiistai 2. syyskuuta 2014

Liian kiinni ymmärtääkseen





Kun olen jo lähes sileää paperia
                          palelen ja palan samanaikaisesti

tatuoin rintaa olkapäätä reittä

silmästä silmään, sanasta sanaan solusta soluun

Imeydyn
             etsin ravintoa, koteloidun,

                      - lepään vain tässä hetkisen, rinnallasi, saanko?

Vaivun horrokseen
jok'ikiseen aamuun saakka, 
vaikka olisi löydettävä 
                                se jokin
                                        joka sykkii

kaiken tämän mielenmurteen alla, juoksee pitkin selkärankaa

saa aallot murtumaan tyynellä säällä,

kasvamaan palavan ruohon



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti